maanantai 28. tammikuuta 2019

LÄÄKIKSEEN HAKU JA PAINEET

Kouluun hakeminen, työpaikan hakeminen tai harrastuksissa pärjääminen voi luoda pahojakin paineita pärjäämiseen. Jos laittaa elämän likoon ihan satasella, on itsellä, ja myös muilla odotuksia. Itse kuulen tosi usein kommentteja "Vitsi sä luet niin paljon, pääset kyllä ihan varmasti sisään". En kiellä, etteikö nää kommentit lämmitä mieltä, sillä tottakai ne itsevarmuutta antaa ja uskoa siihen, että ehkä mä teenkin ihan tarpeeksi töitä ja mulla on mahis. Nää kommentit saattaa luoda ulkoista painetta onnistua, vai miten mä koen asian? Sitä aattelin puida nyt.

Kuulen edellisten kommentien lisäksi mainintaa "Sulla on varmaan aika paljon paineita päästä sisään", varsinkin kun olen ilmoittanut julkisesti hakevani lääkikseen. Mä en silti koe paineita. Musta jopa tuntuu vähän hassulta, että en koe, nimittäin siihen olisi aika hyvät edellytykset. Jos epäonnistun, joudun kertomaan blogissani julkisesti, että vielä tänä vuonna ovet eivät auenneet. Toisaalta, mitä väliä? Mitä väliä jos oon laittanut itseni likoon täysillä ja vienyt projektin loppuun asti kunnialla, ainut mikä jää puuttumaan on riittävät koepisteet. Kyllä jokainen hakija saa olla ylpeä siitä, että on edes lähtenyt tähän leikkiin mukaan, oli koulu mikä tahansa.
IMG_4180m
Miksi en sitten koe paineita? Mä uskon, että tähän liittyy vahvasti se, että mun lähipiirissä ei oo yhtäkään ihmistä, joka niitä paineita loisi. Mä myös haen lääkikseen ihan vaan itseni takia, en ketään muuta miellyttääkseni. Mun lähipiiri tukee mua tosi hyvin ja tottakai kaikki toivoo, että pääsisin sisään. Silti on myös hyvä muistutella välillä, että se ei ole maailmanloppu jos vielä tänä vuonna ei pääsekään. Nuorena kun olin lähdössä yleisurheilukisoihin, iskä välillä mainitsi ennen lähtöä, että "Joskus se varaslähtö tulee" tai "Joskus se aitaan kaatuminen osuu kohdalle", jotka oli mulle tosi rauhottavia kommentteja. En kokenut niitä mitenkään huonoa onnea tuovina, koska en tietenkään pyöritellyt niitä päässä enää suorituksessa. Noi kommentit kuitenkin vähensi mun jännitystä ja muistutti mua siitä, että on ihan okei, jos tällä kertaa en onnistuisikaan. Joskus niin vaan käy. Koskaan en ottanut varaslähtöä, kerran kaaduin aitaan. Se olikin juuri yksi tärkeimmistä juoksuista mun urheilu-uralla, mutta siitäkin päästiin yli. Varmasti osittain iskän kommentin voimalla.

Hyvän paineensietokyvyn (tai sen, että en koe paineita) lisäksi koen olevani huippu epäonnistumisten käsittelyssä. En ajattele asiaa niin, että suhtautuisin hälläväliä -asenteella kaikkeen, vaan yritän aina täysillä. Aiemminkin mainittu urheilu on varmasti antanut tähänkin osansa. Mun urheilu-ura ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, vaan epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä tuli vähintään yhtä paljon kun niitä hyvä hetkiä. Joka kerta, kun joku vastoinkäyminen osui kohdalle, se satutti. Oon monet kerrat itkenyt lääkärin vastaanotolla tai kisan jälkeen, mutta silti hetken päästä oon sisuuntuneena painanut eteenpäin uusia haasteita kohti. 
IMG_4194
Mafyn Etäkurssi saatu yhteistyönä
Tietysti mä olin pettynyt itseeni jokaisen epäonnistumisen jälkeen, mutta en kokenut tarvetta selitellä epäonnistumista kenellekään. Ehkä juuri siksi, että en kokenut paineita ulkopuolelta enkä ollut kenellekään selittelyitä velkaa. Kertaakaan en katunut sitä, että olin kävellyt lähtöviivalle tai treenannut taas vuoden ''turhaan''. Kertaakaan en myöskään hävennyt sitä, että mä yritin. Aina tiesin, että musta on siihen, just sillon ei vaan ollut mun hetki. Mä uskon, että kaikki urheilun kautta koetut pettymykset on tehneet musta paremman pettymysten kestäjän. Olen oppinut käsittelemään pettymykset hyvin ja nopeasti ja siirtämään katseen eteenpäin. 

Toki se varmasti kolahtaa kovaa jos en pääse kouluun sisään, mutta tärkein on myös tiedostaa se. Liikaa ei saa nöyristellä, mutta täytyy muistaa, että on 50% mahdollisuus, että ei pääse. Musta se on rohkeeta, että uskaltaa kertoa julkisesti tavoitteensa ja mennä sitä kohti. Puhuttiin sitten kouluun hakemisesta, töissä ylenemisestä tai rahan säästämisestä. Se, että uskaltaa sanoa ääneen oman tavoitteen vie vähän lähemmäs onnistumista. Se nyt vaan on fakta, että ikinä ei voi onnistua, jos ei uskalla yrittääkään. 

Hyvää alkuviikkoa ja tsemppiä lukemisiin kaikille kanssahakijoille! :)

6 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus, ja hyvä muistutus itellekki ettei sais ottaa turhia paineita! Ennen en ollut sellainen ihminen joka hermostuisi epäonnistumisista, mutta nyt kun en ole tyytyväinen elämäntilanteeseen ja tahtoisin niin paljon jo kouluun, oon alkanut (turhaan) luomaan itselleni paineita. Onneksi toisaalta tää turhautuminen kasvattaa taistelutahtoa ja motivaatiota :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kauhee kun en oo päässyt vastaamaan!! Joku bugi ollu eikä tää antanut mun kommentoida omalla tilillä.

      Mutta kiva kuulla että tykkäsit! Ihan samoja ajatuksia on mullakin. En oo koskaan ollut tämmösessä tilanteessa varsinkaan koulujuttujen suhteen että haluan onnistua näin paljon, kun kirjotuksetkin meni vähän vasemmalla kädellä :D Eli tottakai jännittää ja hermostuttaa kun haluaa onnistua.. Mutta ihan oot oikeessa että kaikki tää kasvattaa kyllä ja lisää motivaatiota! Tsempit sulle lukemisiin! :)

      Poista
  2. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  3. Nimetön2/03/2019

    ❤️

    VastaaPoista