tiistai 5. toukokuuta 2020

Huhtikuu numeroina

8 syötyä kindermunaa pääsiäisenä. Lisäksi tietysti kaikkia muitakin pääsiäisherkkuja, mutta niiden kanssa tipahdin jo laskuista.

2 tehtyä palapeliä.

5 virkattua toppia. Virkkaamisesta on tullut harrastus ja vitsit mä tykkään! Oon virkannut pari toppia itselleni ja muutaman myynyt. Parasta, että muutkin on niihin tykästynyt eikä tarvitse omaa kaappia kasvattaa liiaksi, eikä tarvitse lopettaakaan niiden tekemistä.

1 kausi Love island USA:ta.

2 krokettipeliä ihanan aurinkoisessa säässä. Kroketti on meidän vakkari kesäpeli, jota joka kesä pitää muutamat kerrat pelata.

1 kuunneltu äänikirja, joka kuulostaa tosi vähältä mun korvaan. Aki Hintsan Voittamisen anatomia on ollut kuuntelussa jo pitkään ja vihdoin sain sen loppuun. Samantien aloitin uutta kirjaa, mutta saa nähdä kuinka kauan sen kuunteluun menee aikaa. Kuljen tosi sykleissä musiikin, podcastien ja äänikirjojen kanssa enkä jaksa yhtä aikaansa pidempään.

18 kauravälipalaa. Kertoo jotain mun rutinoitumisesta, sillä (lähes) jokaisena lukupäivänä mä pidän välipalatauon, jolloin kaurajugurtti ja banaani on täydellinen eväs. Sitten jaksaa taas jatkaa opiskeluiden kanssa lounaaseen asti.

1 tulehtunut korvakäytävä, jonka kanssa kärsin turhan kauan. Nyt jo muutaman päivän hoito auttanut todella paljon, miksi piti niin kauan vitkutella ja kärsiä...

12 leivottua pullaa ja kaksi pitkoa. Näistä saikin hyvät köyhät ritarit useammalle illalle. Onko parempaa kun köyhät ritarit nutellalla ja kermavaahdolla??

90 opiskelutuntia, eli on sitä jotain tullut kuitenkin tehtyä. Aika vilisee ihan silmissä enkä todellakaan tiedä, mihin tää kevät on hävinnyt. Vaikka mä kovasti koulujutuista nautinkin, niin kyllä tää etäopiskelu on vienyt veronsa siitäkin. Eli ihan kiva, että tentit lähestyy ja saa keksiä päiviinsä jotain muutakin opiskelun tilalle.

17 jaksoa Rahapajaa, jonka pariin eksyin vähän jälkijunassa. Oon tykännyt tosi paljon ja parasta, että pari kokonaista kautta vielä edessä! Mä oon vähän laiska sarjojen katsoja, mutta silti mulla on aina joku kesken. En todellakaan hotki jaksoja useita päivässä, vaan kuulun siihen poppooseen, joilla yhden sarjan katsominen kestää kuukausia.
IMG_4354m
1 adoptoitu poro.😍 Tästä puhuin jo enemmän instagramin puolella @hetaemiliaa.

7 itsetehtyä sämpylätaikinaa, eli 7 aivan ihanaa sämpylän tuoksuista aamua. Jääkaappiin illalla valmiiksi tehty sämpylätaikina on ollut pelastus ja niistä tulee vielä todella hyviä! Ollaan tehty tällä ohjeella tähän asti ja suosittelen!

1 palanut nassu, koska "ei kevätaurinko polta". Sai kaivaa aika äkkiä aloe verat ja aurinkorasvat kaapin pohjalta ja ai että niitä tuoksuja jotka vei takas viimekesäiselle Rodoksen reissulle💛

2 suoratoistopalvelun kokeilujaksoa ja 2 tilauksen peruutusta.

6 lähetettyä postikorttia, joilla halusin ilahduttaa ystäviä🥰 Mun mielestä posti on niin ihanan perinteistä, että pyrin aina välillä muistamaan läheisiä sen välityksellä. Just näinä aikoina uskon, että ne piristää erityisen paljon, eli siitä jokaiselle pieni vinkki jos kaipaa pientä tekemistä tähän koronakevääseen!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Arki just nyt

Tällä hetkellä hankalimmat päätökset elämässä koskee sitä, käyttäisikö ajan palapelin tekemiseen vai virkkaamiseen. Syönkö nyt leipää ja illalla salaattia vai toisinpäin? Lähdenkö kävely- vai juoksulenkille ja laitanko tuulihousut vai pärjääkö juoksutrikoissa? Toisaalta mä nautin näistä elämän suurista kysymyksistä, koska vihdoin tuntuu, että on päässyt oikeasti keskittymään muuhunkin kuin opiskeluun jos ottaa huomioon pari hakuvuottakin. Ei se mun mielestä kuitenkaan näin pitäisi mennä, että pandemia on ainut tilanne jolloin huomaa, että elämässä on muutakin ja voi keskittyä hyvinvointiin. Ainakin tästä voi oppia tulevaa ajatellen ja keskittyä itseensä jatkossa entistä enemmän myös kiireisen arjen keskellä.

En varsinaisesti sano, että motivaatio koulun suhteen olisi tipahtanut, koska edelleen asiat tuntuu mielenkiintoisilta ja haluan aidosti oppia. Kaipaan silti ihan tosi paljon sitä kaikkea oheissälää mitä koulunkäyntiin liittyi. Kouluruokailut, taukokahvittelut ja koulumatkat kaverin kanssa. Mulle ja varmasti melkein jokaiselle koulunkäynti on paljon muutakin kun vain asioiden oppimista. Koko se kokonaisuus saa myös itse opiskelun tuntumaan kivemmalta ja mielekkäämmältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että me ensimmäinen vuosikurssi ollaan todella onnekkaassa asemassa, koska meidän opiskelut ei kärsi juurikaan. Asiat voi hyvin opiskella kotoakin käsin eikä läsnäoloa välttämättä tarvita opintopisteiden ja opintojen etenemisen eteen.
IMG_2796m
Koulujuttuja on kuitenkin paljon. Ainakin mun mielestä. Mulla piti olla kaksikin ulkomaanreissua tähän keväälle ja meinasin, että selviäisin hyvin koulujutuista niinä välipäivinä kun suomessa olisin ollut. En olisi selvinnyt😀. Ehkä tää koko tilanne oli vaan mun henkisen terveyden kannalta onni, koska en tosiaan tiedä missä välissä olisin koulujuttuja hoitanut. En koe olevani jäljessä, mutta haluaisin olla paremmassa tahdissa kurssien suhteen. Ehkä nyt vaan pitää hyväksyä viimeistään se fakta että oon yliopistossa ja asioita pitää alkaa priorisoimaan mitä opiskelee ja mitä ei, koska ihan kaikelle ei jää aikaa millään. Ainakaan kun itse en ole sellainen joka oppii ensimmäisellä lukukerralla asiat, vaan niitä joutuu tankkaamaan useampaan kertaan että uppoaa päähän.

Oon viettänyt paljon aikaa perheen kanssa, joka on ollut ihanaa. Kukaan ei ole vielä menettänyt järkeään, vaikka toistemme seurassa ollaankin 24/7. Ollaan tehty monta palapeliä, pelattu pleikkaria (retro playstation 2 tietysti) ja lautapelejä, katsottu leffoja ja ihan vaan hengailtu. Ihan parasta yhdessäoloa siis!

Tällä hetkellä pieni murheenkryyni on kesätyöt, joita voi ollakin että ei ole. Mut, kuten myös monet monet muut lomautettiin töistä. Mun piti tehdä kesätöitä Subissa jossa oonkin nyt koulun ohessa tehnyt töitä ja sitä ennenkin pari välivuotta. Saa nyt nähdä kuinka käy! Tiedän, että en todellakaan ole tässä tilanteessa ainut ja varmasti monella on huonompikin tilanne. Siksi en jaksa sen enempää murehtia vaan katsoa asioita siihen tahtiin kun niitä eteen tulee.

Töiden ohessa jännitän myös tän vuoden pääsykoetta. Oon päässyt seuraamaan koko pääsykoerumbaa todella läheltä opiskeluvalmentajana, joka on ollut ihanaa. Harmittaakin ihan super paljon jokaisen hakijan puolesta se, että perinteistä pääsykoetta ei tänä vuonna järjestetä. Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä miten olisin itse viime vuonna selvinnyt tällaisesta pommista. Mua satuttaa ajatuskin ja tulee ihan kamala olo. Tsemppiä siis ihan jokaiselle tähän tilanteeseen ja muistakaa, että laskennalliset todennäköisyydet eivät ole sen pienemmät kuin aiemminkaan ja edelleen yhtä paljon porukkaa pääsee sisään kuin aiemminkin. Tää tän vuoden poikkeus voikin kääntyä onneksi sisäänpääsyn kautta, joten täysillä vaan päätyyn asti!

Ihanan keväistä ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, niin se vaan on toukokuukin muutaman päivän päästä!☀️

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Kymmenen hyväksi todettua vinkkiä etätyöhön

Pitäisi tehdä etätyötä/-opiskelua, mutta tuntuu hankalalta. Mä itse en ole moneen vuoteen opiskellut kotona myöskään pääsykokeisiin lukiessa, koska keskittyminen ei säily millään. Jotenkin koti ei ole se mulle tehokkain paikka opiskella, koska erilaisia häiriötekijöitä on liikaa. En myöskään osaa vetää selkeää rajaa työlle ja opiskelulle, vaan opiskelun jälkeen vapaa-aikakin tuntuu erilaiselta kuin kirjastopäivän jälkeen. Mä oon joutunut tässä pohtimaan paljonkin kuinka saisin itseäni niskasta kiinni, koska kaksi isoa kurssia on vielä nyt keväällä edessä. Nyt tuntuukin, että pikkuhiljaa on alkanut saamaan rutiineita kotityöskentelyllekin, joten tässäpä mun hyväksi todettuja vinkkejä siihen!

1. Aamukävely/happihyppely. Mä oon tottunut siihen, että kävelen tai pyöräilen kouluun. Nyt kun aamupalapöydästä voisikin suoraan siirtyä opiskelemaan, niin päivä ei millään lähde käyntiin. Huijaamalla kroppaa ja käymällä ihan pienelläkin happihyppelyllä saan tsempattua ja opiskelut on päivän alusta alken tehokasta.

2. Pidä rytmit ja rutiinit normaalissa. Herää silloin kun heräisit normaalistikin arkiaamuina, vaikka voisit nukkua pidempään. Syö lounas samaan aikaan joka päivä kuten tekisit muuallakin. Lopeta työskentely myös illalla tiettyyn aikaan, että aikaa jää muullekin.
1585752439937m 3. Jätä puhelin jonnekin kauemmas. Mulla itsellä on jokin kumma juttu, että kotona opiskellessa kännykkä ei millään pysy poissa kädestä. Kirjastolla tai koulussa se helposti kuitenkin jää reppuun. Siksi oonkin yrittänyt, että jätän tietoisesti kännykän jonnekin niin kauas, että nousematta tuolista siihen ei yletä.

4. Vaihda vaatteet yöpaidasta ja kotivaatteista pois. Tämä nyt on varmaan aika selkeä juttu, mutta yks isoimmista tekijöistä itselläni. Mä oon todella saamaton kaiken suhteen jos yritän perus kotivaatteilla opiskella. Kun työt on hoidettu, voi taas vaihtaa rennompaa päälle. Tästä tulee kanssa se fiilis, että on skarpimpana sen opiskeltavan ajan ja sitten pääsee taas rentoutumaan.

5. Suunnittele tarkasti kuinka kauan teet töitä/opiskelet. Jos aamulle ei ole aikataulua, opiskelun aloitus venyy helposti kauaskin. Myöskään jos en suunnittele tarkasti kuinka monta tuntia pyrin päivässä opiskelemaan tai mitkä asiat haluan keritä käydä läpi, niin aivan varmasti saan aikaiseksi vähemmän.

6. Yritä tehdä työskentelypisteestä viihdyttävä ilman suurempia häiriötekijöitä. Lisäksi työskentelypisteen sijoitus on tärkeää. Mulla itselläni on aina ennen ollut opiskelupiste ikkunan edessä, paitsi nyt. Oon huomannut, että nyt kun tietokoneen takana on vain tyhjä seinä, ei tule haaveiltua ollenkaan vaan ajatus on koko ajan olennaisessa. Tämän lisäksi opetusvideoita katson välillä seisoen ja samalla esim. venytellen hartioita ja se on kyllä toiminut. Sellainen levottomuus istumisesta häviää samantien.

7. Älä napostele vaikka sitä olisi tarjolla. Helpommin sanottu kuin tehty. Mä itse pyrin syömään vain ja ainoastaan taukojen aikana, mutta vesipullo on jatkuvasti kädessä. Se ehkä viekin multa sellaisen napostelun tarpeen pois.
IMG_4292m
8. Pidä taukoja tasaisesti, mutta älä ala tekemään mitään suurempaa. Mulle itselle taukojen suunnittelu on hankalaa kuten aiemminkin sanoin, koska hyvässä opiskeluflowssa haluan opiskella vähän pidempään. Yritän kuitenkin havaita väsymyksen nopeasti ja silloin aina pitää tauon.

9. Edelliseen liittyen, yritä pitää tauot samaan aikaan muiden perheenjäsenten kanssa jos heitä samassa asunnossa asuu ja työskentelee. Mulla porukoiden luona oon huomannut tän toimivaksi, koska pienikin häslinki ja puheen äänet häiritsee mun keskittymistä aika paljon.

10. Taas aasinsillalta edelliseen liittyen: radio. Vaikka perheenjäsenten äänet mua häiritseekin, niin hiljaisella olevan radion oon huomannut hyväksi jutuksi. Tasainen puheensorina tai hiljainen musiikki saa mut rauhottumaan ja keskittymään opiskeluihin tosi hyvin.

Jospa näistä edes joku olisi ollut sulle sellainen, mitä voisit kokeilla. Näissä nyt ei ole mitään oikeaa ja väärää, vaan ihan pelkästään kokeilemalla erilaisia tapoja voi löytää ne omat tavat. Nyt onneksi kevättä on vielä reilusti jäljellä ja hyvin kerkiää löytää ne omat tavat ja saamaan rutiineista kiinni!😊

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Mistä asioista voin olla onnellinen?

Sanotaanko näin, että nämä pari viimeistä viikkoa ei ole mennyt kuten olisin kuvitellut (tai kuten kukaan olisi kuvitellut). Kaikki suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja muutenkin tuntuu, että monikaan asia elämässä ole tällä hetkellä omissa hyppysissä. Vaikka mä en koekaan itseäni miksikään positiivisuuden perikuvaksi, niin tällä hetkellä ajattelin olevan hyödyksi miettiä niitä hyviä asioita joista olla onnellinen ja kiitollinen.

Läpi mennyt ruotsin (!!!) sekä VERHE:n kurssi (verenkierto, hengityselimistö ja nestetasapaino), josta saattaa jopa tulla mun eka vitonen jos pisteet pyöristyy mun eduksi. Mä kauhistelin jo pääsykokeisiin lukiessa sitä, että koulussa tulee olemaan myös paljon monivalintatehtäviä tenteissä kun ne oli selkeästi mun heikkous jo pääsykokeessa. Ja kyllähän niitä on ollutkin, kaikki meidän tentit tähän mennessä on ollut (lähes) kokonaan monivalintaa. Ainakin niissä on ollut pakko kehittyä ja onneksi tekemällä oppii.
IMG_4250m
Kaikki ne hömppäohjelmat jotka alkaa näin keväällä. Melkein joka ilta tulee joku ohjelma, joka vetää telkun ääreen. 

Palapelin tekeminen. Me ollaan tässä tylsyyksissämme tehty nyt 1000 palan palapeliä, jonka parissa aika vierähtää ihan uskomattoman nopeesti. Kyllä sitä vaan on ihminen innoissaan pienistä onnistumisista kun saa pari palaa paikoilleen! Mä ihan motivoiduin ja otinkin tavoitteeksi, että haluan vielä joskus saada kasattua jonkun super ison, usean tuhannen palan palapelin🤩.

Perhe. Mä oon ollut nyt Jyväskylässä jo jonkun aikaa perheen luona, koska meillä on nyt kaikki loput kurssit etänä. Vaikka toisten naamat saattaa alkaa jossain kohtaa ottamaan päähän, niin kyllä mä silti nautin tästä ajasta. Tuskin samanlaista tilannetta enää koskaan tulee, että kaikki työskennellään kotoa käsin ja ollaan keskenämme 24/7, erikoisia aikoja!

Puhtaat ja kuivat kadut, jotka on varma kevään merkki! Tuulitakissa pärjää ulkona hyvin ja autossakin tulee kuuma jos aurinko paistaa.

Koulu. Vaikka hakkaankin päätä seinään aika useasti koulujuttujen kanssa, varsinkin juuri ruotsin, niin oon mä silti joka päivä onnellinen siitä, että saan opiskella kohti lääkärin ammattia. Opiskeluista tulee helposti itsestäänselvyys, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Aina välillä on hyvä muistutella itselleen, että nää kaikki asiat mitä nyt teen vie kohti työelämää ja juuri sitä työtä, jota oon jo pitkään haaveillut tekeväni. Tällaisina hetkinä sitä miettii kun terveydenalan ammattilaiset ahertaa, että vitsit miten hienoon ja merkitykselliseen ammattiin mä oon valmistumassa.

Uusi työpöytä, jonka ostin omaan huoneeseeni tänne Jyväskylään. Se, että kirjastoon ei pääse opiskelemaan, on mulle aika hankalaa. Keskittyminen on vaikeampaa ja opiskelumotivaatiokin koki pienen kolauksen näin kotioloissa opiskellessa. Uusi oma työpiste on kuitenkin kasvattanut taas motivaatiota ja oon jo pikkuhiljaa päässyt rutiineihin kiinni. 
IMG_4182 2m
Lämpimät, siskon paistamat sämpylät aamupalaksi. Tai no, oikeastaan välipalaksi. Mä olin kerinnyt jo jonkin aikaa tänään opiskelemaan aamulla, kun sisko kutsui pienelle brunssille. Opiskelut jatkuikin sitten entistä paremmalla energialla! Ehkä mä kuitenkin oon enemmän kiitollinen siskosta kuin niistä sämpylöistä, heh😀

Luontodokumentit. Meidän jokailtainen suosikki heti hömppäohjelmien loppuessa. Harmi vaan, että niiden tekeminen on vaikeaa ja kallista (tai oletan näin), niin me ollaan ihan kohta kaikki mahdolliset jo kertaalleen katsottu monista suoratoistopalveluista ja Yle Areenasta eikä uusia dokumentteja ihan kovin nopeaan tahtiin tule. 

Ystävät. Mulla on aivan ihania ystäviä Kuopiossa, mutta onneksi myös Jyväskylässä. Vaikka en olekaan pystynyt nyt tietenkään sen suuremmin ketään näkemään, niin onneksi puhelinkin on keksitty. Nyt kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ei niin mukaviakin juttuja, niin oon vaan super kiitollinen siitä, ettei asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin ja aina on ystäviä joiden kanssa jaetaan samat ajatukset. 

Ihanan keväistä loppuviikkoa jokaiselle 💛

torstai 19. maaliskuuta 2020

Miksi juuri Kuopion lääkis?

Nyt kun yhteishaku eilen aukesi, niin tää postaus on ajankohtainen. Avaan mun mielipiteitä Kuopion lääkiksestä ja Kuopiosta kaupunkina, jos tämä auttaisi edes jotakuta valitsemaan kaupunkia. Idea lähti kun vastailin Instagramissa Kiaran (@kiara.utu) kysymyksiin, joista hän kokoaa eri kaupungeista tietopaketit. Mulla kuitenkin tuli niin paljon ajatuksia näistä, että riittää ihan postaukseksi asti. Joten tässäpä tulee!

1. Miksi valitsin juuri Kuopion?
  • Suurin syy oli, että Jyväskylä ja kotikoti oli lähellä. 
  • Lisäksi houkutteli se, että Kuopio on suunnilleen saman kokoinen kaupunki kuin Jyväskylä missä oon koko elämäni asunut ja ajatus muutosta tuntui kotoisalta. Halusinkin kotiutua nopeasti ja tiesin, että Kuopioon se on mahdollista. Tamperetta mietin myös, mutta sympaattisen Kuopion maine sai mut sen puolelle. 
  • Toki myös alhaisemmat pisterajat löi lukkoon muut ajatukset ja Kuopioon haun; kaikki mun keksimät asiat oli siis positiivisia!  
IMG_0227m
2. Millainen kaupunki Kuopio on elää? Asumiskustannukset, harrastusmahdollisuudet jne.
  • Kaikki on lähellä. Vaikka asuisi vähän kauempana kaupungin laidalla, on silti lyhyiden matkojen päässä yliopistosta/keskustasta. Eli jos haluaa säästää asumiskustannuksissa, niin voi hyvin miettiä asuntoa vähän kauempaa esim. 4-5km päästä yliopistosta ja silti kouluun pääsee hyvin pyörällä tai bussilla. 
  • Kaupungin eri alueet ovat erilaisia hyvällä tavalla. Joka alueella on omat plussansa eli minne tahansa muuttaakin, niin mikään alue ei ole huono. Plussana voi olla hyvät kulkuyhteydet, hyvät ulkoilumaastot tai sijainti koulun lähellä. Toki Kuopiossakin on kauempana olevia asuinalueita, mutta keskustan ja koulun läheisyydessä on tosi paljon erilaisia alueita, joissa opiskelijoita asuu.
  • Mä itse maksan saunallisesta ja parvekkeellisesta yksiöstä Kuopion satamassa 600e plus vesi, mitä pidän kohtuullisena hintana. Sitä luokkaa ne taitaa satamassa/keskustassa olla. Halvemmallakin tietysti saa saunatonta, parvekkeetonta, pienempää, keskustan ulkopuolelta jne. Syksyllä oli haastavaa löytää mieluista yksiötä, mutta toki se taitaa silloin olla ongelma joka paikassa. Pitää olla kärsivällinen, vaikka tuntuisi ettei hyvää asuntoa löydä millään. Näin jälkikäteen on huomannut, että niitä ihania kämppiä on kyllä paljon vaikka Kuopio vähän pienempi kaupunki onkin.
  • Harrastusmahdollisuuksia on paljon, käytännössä kaikki perus harrastuspaikat löytyy keskustan tuntumasta, maastot hiihtoon ja luonnossa lenkkeilyyn sitten Puijonlaaksosta. Itse lähinnä käyn kuntosalilla tai lenkillä, se onneksi onnistuu missä vain.
  • Sykettä  -korkeakoulun liikuntatoiminta on tosi hyvä juttu, sen kautta pääsee ryhmäliikuntoihin, kuntosalille, höntsäsählyyn/-futikseen yms. tosi helposti vain mobiilisovelluksen kautta ilmoittautumalla. Maksaa vain 66e/lukuvuosi!
3. Millainen yhteishenki koululla, tapahtumissa ja muissa yhteisissä jutuissa?
  • Tosi hyvä yhteishenki. Mä itse en kaikkiin tapahtumiin tai pippaloihin ole mennyt, mutta niihin suurimpiin joo. Niistä oon tykännyt kyllä paljon ja erityisesti oon huomannut sen, ettei ketään jätetä ulkopuolelle. Se, että mä en ole jaksanut kaikissa käydä on vaan mun omaa laiskuuttani, ei sitä etteikö niissä olisi kiva käydä tai mua sinne otettaisi mukaan. Kaikkeen pääsee kyllä mukaan ja hauskaa tulee olemaan. Myös koululle on aina tervetullut olo hyvän yhteishengen vuoksi.
  • On todella paljon erilaisia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia ainejärjestön kautta jos niiden toimintaan haluaa lähteä mukaan. Jokaiselle löytyy ihan varmasti oma paikkansa ja toimintansa ja toki sitä kautta pääsee tutustumaan paljon myös muihin vuosikursseihin!
4. Preklinikka/klinikka jako, milloin preklinikka loppuu ja milloin klinikka alkaa?
  • Preklinikka loppuu kakkosen jälkeen, eli klinikkaa on 3-6 vuodet. Aiemmin mietin, että en tiedä onko aikainen klinikka kiva juttu, koska tykkään niin paljon myös teorian opiskelusta. Nyt kouluun pääsyn jälkeen en malta odottaa klinikkaa. Paljon on asiaa opittavana ennen sitä, mutta on kiva, että klinikka alkaa jo heti kolmosen alussa. Mä oon kuulopuheiden perusteella ymmärtänyt, että muissa kaupungeissa alkaa joko samaan aikaan tai myöhemmin, mutta ei ainakaan aiemmin.
5. Millaista opetus on preklinikassa?
  • Mä oon tykännyt ihan todella paljon meidän opetustavoista. Luennot ei ole lähtökohtaisesti pakollisia, vain pari tähän mennessä on ollut ja ne on ollut sellaisia, että muutenkin olisin mennyt, eli syystäkin pakollisia. Luentojen lisäksi on ryhmäopetuksia ja harkkoja. Ryhmäopetukset on kooltaan huomattavasti suurempia kuin harkat, RO-koot noin 50 henkeä ja HA-koot noin 15 henkeä. 
  • Ryhmäopetuksissa saadaan tehtävät etukäteen tietystä aiheesta, joita sitten pienissä pöytäryhmissä käydään lävitse. Lopuksi pieni testi, jolla voi korottaa omaa kurssin loppuarvosanaa. 
  • Harkat on käytännön harjoituksia, joita on kurssista riippuen enemmän tai vähemmän. Tuki- ja liikuntaelimistön harkoissa esim. avattiin possun polvi ja verenkiertoelimistön kurssilla otettiin toisiltamme EKG, avattiin possun sydän ja harjoiteltiin erilaisilla neuloilla laskimoverinäytteen ottoa perinpohjaisesti. Eli käytännössä on päässyt tekemään heti ykköseltä asti paljon enemmän kuin kuvittelin! 
  • Kaikki on järjestetty tosi hyvin ja kokonaisuus on selkeä. Kaikkeen paneudutaan huolellisesti ja tuntuu, että opettajat tietää tasan tarkkaan mitä tekevät. Muutenkin opettajat on ihania ja aidosti haluaa auttaa. On tullut tunne, että opettajat on ”samalla tasolla” oppilaiden kanssa ja asioista keskustellaan yhdessä pohtien, ei mitenkään opettaja auktoriteettiaan liikaa käyttäen. Koska klinikan opetuksesta en tiedä, niin siitä voi lukea lisää esimerkiksi Kiaran instagramista muiden vastausten perusteella kun hän niitä julkaisee😊
24 IMG_9906m
6. Onko PBL vai ei? Millä tavoilla opiskellaan?
  • Vähän kerroinkin jo opiskelutavoista edellisessä kysymyksessä, mutta tosiaan Kuopiossa ei ole PBL:ää (problem based learning). Mä oon tykännyt tästä systeemistä todella paljon. Meillä kuitenkin ryhmäopetuksissa paneudutaan erilaisiin kliinisiin tapauksiin paljon, eli niitäkin pääsee pohtimaan. Ensin opettelee itse asian, sen jälkeen tekee RO-tehtävät, joissa pääsee soveltamaan opittua tietoa käytännössä erilaisten potilastapausten kanssa ja sitten vielä keskustelee omista vastauksistaan ja näkemyksistään muiden kanssa. Kaikissa ryhmäopetuksissa potilastapauksia ei ole, mutta aina kun aihe liippaa käytäntöä läheltä niin silloin on.
  • Muutenkin oon tykännyt todella paljon ryhmäopetuksista, koska niissä oppii aina paljon uutta ja saa varmuutta omasta osaamisesta sekä varmuuden siitä, että opiskelee oikeita asioita. RO-tehtävät antaa tosi hyvän suunnan tärkeimmille kurssin asioille. Lisäksi ryhmäopetuksissa pöytäryhmät vaihtelee joka kerralla, eli pääsee tutustumaan tosi paljon uusiin ihmisiin.
  • Ryhmäopetuksia on noin kerran viikossa, harkkojen lukumäärä vaihtelee kurssin mukaan noin 2-7 harkan välillä per kurssi ainakin tähän mennessä. Luentoja on vähän enemmän, pari kertaa viikossa. Näiden lisäksi sitten tottakai omatoimista opiskelua, juurikin mm. RO-tehtävien tekemistä, uuden aiheen opiskelua, kertailua jne.
7. Opiskelijakampus, asuuko opiskelijat lähellä/kaukana ja miten kouluun kuljetaan?
  • Tästäkin mainitsin vähän jo aiemmin, mutta itse kuljen kouluun talvisin kävellen (n. 3km) ja kun pyöräily onnistuu niin pyörällä. Tuo ei ole yhtään liian pitkä matka mun mielestä vaan pieni ulkoilu aamuin ja iltapäivisin tekee pelkästään hyvää. Bussikin menee ihan oven edestä yliopistolle pari kertaa tunnissa sekä keskustasta, n. 400 metrin päästä jatkuvasti. Bussia oon muutaman kerran käyttänyt kaatosateessa tai kipeänä ollessa. Muutenkin mun mielestä julkinen liikenne on hyvää ja se on huomioitu opiskelijaystävälliseksi. Vuoroja on esim. lisätty aamulle ennen klo. kahdeksaa. 
  • Musta tuntuu, että opiskelijoita asuu tosi hajautetusti ympäri Kuopiota. Varmasti 6 vuoden aikana monet valuu kohti yliopistoa ja keskussairaalaa, mutta montaakaan huonoa asuinaluetta ei ole. Kuten aiemmin sanoin, kaikissa on omat hyvät puolensa. 
  • Pyörällä kulkee suurin osa kouluun myös talvisin, bussilla ja kävellen sitten suurin osa lopuista. Omilla autoillaan kouluun tulee mun ymmärtääkseni tosi harva.
8. Millaiset opetustilat? Onko kaikki lähekkäin?
  • Opetustilat on tosi hyvät ja viihtyisät. Meillä on omat itseopiskelutilat jonne pääsee myös yliopiston ollessa suljettuna omalla kulkulätkällä, joka on super hyvä juttu ja oon sitä paljon hyödyntänytkin.
  • Kampukset on tosi lähellä toisiaan ja myös KYS on ihan vieressä. Ei todellakaan pitkiä välimatkoja opetustilojen välillä. 
  • Luentosaleja on paljon erilaisia ja nimenomaan tuo oma itseopiskelutila on suuri plussa. Siellä on käytössä anatomisia malleja, paljon kirjoja sekä monia luokkia ja hiljainen tila, joista voi valita itselleen sopivan missä haluaa opiskella.
4BBDEF86-34E2-43A4-B96A-9955F13B9A81
9. Miten olen viihtynyt?
  • Oon viihtynyt ihan super hyvin ja harmittaakin, että nyt tämä fuksivuosi saattoi olla tässä. Tunsin heti olevani kotona kun Kuopioon muutin niin kaupungin kuin koulunkin osalta. Koulu on mun mielestä ihana paikka olla sekä kaupunkina Kuopio on mulle just hyvä. En todellakaan vaihtaisi muualle. Oppilaita tulee Kuopioon ympäri Suomen ja oman kaveriporukkansa löytää aivan satavarmasti. Mitään aiemmin kuulemaa ylimielisyyttä tai muuta en ole nähnyt sitten yhtään, vaan mun mielestä Kuopiossa on ihanan maanläheinen ja rento yhteishenki. Siellä on hyvä olla😊
Toivottavasti tästä postauksesta oli edes jollekin hyötyä ja sai vähän kuvaa siitä, millainen kaupunki Kuopio olisi opiskella!

Rentouttavaa loppuviikkoa jokaiselle💛

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Ajatuksia tästä kaikesta

Vaikka mä oonkin osittain kaikkea tätä yliuutisointia ja tikusta asiaa vääntämistä vastaan, niin tuntui oudolta jos en olisi kommentoinut koko korona-asiaa mitenkään. Tottakai sekin ajatus hakkaa takaraivossa, että jos tästä suuni avaan, niin se on sitten lääkisopiskelijan mielipide ja kanta asiaan. Siksipä nyt heti alkuun: mä en todellakaan tiedä koronasta, sen tarttumisesta, itse taudista tai siitä paranemisesta yhtään sen enempää kuin sinäkään. Siksi mä uskalsinkin nyt kirjoittaa, koska haluan kirjoittaa näistä ajatuksista ihan täysin vaan omana itsenäni ilman mitään painetta siitä onko nämä lääketieteellisesti hyviä ja oikeita ajattelumalleja. Niiden aika on ehkä sitten muutamien vuosien päästä, tällä hetkellä osaaminen riittää vain omien ajatusten kanssa pyörimiseen.
IMG_9300m-2
Koko viime viikko tuntui kuin olisi ollut jossain elokuvassa, eikä nyt niin hyvällä tavalla. Siskon  (ja monen muun) kirjoitukset aikaistui viikolla, joka on jotain ihan uutta ja ennennäkemätöntä. Meidän koulun ryhmäopetukset muuttui etänä suoritettaviksi eikä luentojakaan pidetä, mun mielestä todella järkevä päätös. Myös ruotsin kauan odotettu esitelmä suoritetaan nyt etäyhteydellä, saa nähdä kuinka se sujuu. Myös lähimpänä olevat tentit tentitään todennäköisesti sähköisesti. Vasta näin jälkikäteen (ja oikeastaan ollaan vasta siinä suurimmassa myllyssä) alkaa huomaamaan kuinka laaja vaikutus tällä kaikella on. Pienempinä ja vähäpätöisempinä juttuina mainittakoon kaksi ulkomaan reissua jotka multa nyt jäävät välistä, mutta ei oikeastaan edes harmita. Tällä hetkellä ja tässä tilanteessa mä en todellakaan pystyisi lähteä matkustamaan, vaikka siihen lupa olisikin. Mieluummin yritän kaikkeni, jotta en saa tautia itse, tai varsinkaan tartuta ketään toista.

Eipä sitä olisi moni arvannut kuinka iso juttu tästä tulee. Mä itsekin kärsin flunssasta reilu viikko sitten, josta postaustakin kirjoitin. Onneksi nyt alkaa pahimmat päivät olemaan jo ohi ja jälkitautina on enää jäljellä yskä ja nenän niiskutus. Niimpä, yskäkin. Mä Jyväskylään matkustaessani pidätin yskimistä koko kaksituntisen bussimatkan, sillä en uskaltanut päästää kunnon kröhimistä ilmoille. Olen varma, että jokaisen matkustajan mielessä olisi ainakin käynyt korona, oli siitä sitten huolissaan tai ei. Tämä kertoo kuitenkin jo siitä, että tällä hetkellä ollaan jo aika syvällä asian äärellä. Mulla ei siis ole koronaa, sanottakoon se nyt selvyytenä tähän väliin.

Ennen kuin koronasta tuli Suomessakin näin suuri juttu, myönnän sortuneeni ajatteluun "ei se ole normaalia flunssaa kummempi". Ei välttämättä olekaan, mutta pahimmillaan se on. Se, että minä sairastaisin koronan todennäköisesti tavallisena flunssana, mutta tartutan sen esimerkiksi astmaatikkoon, onkin toinen asia. Meillä jokaisella on vastuu omasta sairastumisesta juuri tästä syystä. Mulle valkeni vasta tällä viikolla, että suurin ongelma tulee olemaan tehohoitopaikkojen vähyys. Koronasta selvitään kyllä tehokkaalla terveydenhuollolla ja hoidolla hyvin, kunhan kaikki ei sairastu samaan aikaan. Siksi jokaisen vastuulla on huolehtia omasta terveydestään ja mahdollisesti sairastuessaan tehdä varotoimia, jotta sitä ei tartuta yhteenkään toiseen ihmiseen. Vaikka itse ei olisikaan huolissaan omasta terveydestään, niin muista huomioida läheistä. Sä voit pelastaa omalla toiminnalla jonkun toisen sairastumisen.

Vaikka aihe onkin jopa vähän synkkä ja ahdistava, niin halusin silti tulla avaamaan mun omia ajatuksia. En halua, että tällaisessa tilanteessa kirjoitan pelkästään iloisista ja kivoista asioista, vaikka siihen pyrinkin taas seuraavassa postauksessa. 
Haluan sanoa kaikille suuret tsempit kirjoituksiin.💛 Haluan myös sanoa kaikille, että vaikka ympärillä ei paljoa muuta näe kuin koronaa, niin nauttikaa tästä ajasta jollain tavalla. Nyt voi katsoa kotona leffoja, kutoa villasukkia tai pelata lautapelejä. 

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, pysykäähän terveinä💛 Me palataankin seuraavan kerran huomattavasti iloisemmissa merkeissä. 😊


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Flunssan täyteinen viikonloppu

Mä oon nyt pari päivää päässyt nauttimaan on/off kuumeilusta ja jatkuvasta nenän niiskutuksesta tarmokkaasta käsien pesusta huolimatta. Oon jopa vähän pettynyt mun immuunipuolustukseen, sillä koulun ruokalassakin mä kosken vain servetillä ottimiin välttääkseni suurimmat bakteeripesäkkeet. Kipeänä olo ei ole musta mitenkään erityisen kamalaa, mutta yritän silti säästyä pahimmilta taudeilta yleisellä varovaisuudella. Nyt kuitenkin joku tauti pääsi valloilleen, joten tässäpä muutamia vinkkejä siihen, miten viettää sairauspäiviä omien voimien puitteissa. 
IMG_3861m
  • Pelaa vähän erilaista juomapeliä, kuumalla juomalla. Se menee niin, että tietty nestemäärä pitäisi saada juotua tunnissa, itse suosin mummon mehua. Tähän en osaa mitään faktatietoa antaa että kuinka paljon nesteytystä pitäisi harrastaa, itse pyrin yhden kupposen tunnissa juomaan. 
  • Kasvata elimistön kuumeen lisäksi matkakuumetta etsimällä sattuneesta syystä halpoja lentoja ja matkoja toinen toistaan ihanampiin paikkoihin.
  • Katso kaikkia tosi-tv-ohjelmia mitä TLC ja muut saman tyyliset kanavat tarjoaa. Ihan älyttömän viihdyttäviä vaikka konseptit onkin mitä yksinkertaisimpia. 
  • Nettishoppaile. Vaikka mitään en olekaan vielä ostanut, niin parastahan on nimenomaan se sivustojen selailu. Tällä hetkellä kesävaatteet ovat erityisesti etsinnässä tulevia reissuja ja tietysti kesää ajatellen😍
  • Häiritse kavereita lähettämällä jatkuvasti kuumemittarin kuvia kohoavasta astelukemasta. 
  • Eksy You Tuben syövereihin katsomaan videoita, joihin ei muulloin olisi aikaa. Esimerkiksi bloopers -videot eri sarjoista ja elokuvista on ihan parasta viihdettä ja myöhemmin huomaa katsoneensa videoita jo monta tuntia.
  •  Googleta koronaviruksen oireet - tottakai. Tuskinpa mun kohdalle osui.
  • Laske burana-aikataulu. Insinööri -iskä on opettanut mulle taulukkomallin siitä, kuinka kauan buranan vaikutus kestää ja milloin seuraava tabletti kannattaa ottaa edellisen jälkeen, jotta vaikutus pysyisi hyvänä koko ajan. Ainakin tuntee olevansa niskan päällä ja kontrollissa, vaikka joku yrittääkin sisältä päin taltuttaa😀 Täytyy tietysti muistaa, että kuumeen on myös hyvä antaa nousta elimistön puolustusmekanismina edes tiettyyn pisteeseen asti.
  • Kasvata kännykän ruutuaikaa monella sadalla prosentilla edelliseen viikkoon verrattuna. Käytetty ruutuaika iskee joka kerta päin kasvoja viikon alkaessa kun puhelin sen niin kattavasti ilmoittaa. Pakko myöntää, että kyllä se on auttanut miettimään omaa ruutuaikaa ja sitä mihin aikaansa laittaa monia tunteja päivässä.
  • Syö kaapit tyhjäksi, koska ei ole oikein muutakaan tekemistä. Myös herkkujen syöminen hyvällä omalla tunnolla on harvinaisen sallittua.
  • Taistele pientenkin puristusvoimaa vaativien askareiden kanssa. Ainakin mulla pienikin lämmön nousu saa puristusvoiman aivan nollaan, esimerkiksi eilen iltapalajugurtin foliokannen avaaminen tuotti suuria ponnisteluita, enkä edes liioittele.
  • Tasapainottele erilaisten peittojen kanssa lämpötilan mukaan. Välillä paksu peitto korviin asti vedettynä on parasta, mutta ihan sekunnin päästä ohut neulospeittokin on liikaa. 
  • Nuku. Nyt jos joskus on hyvä aika ottaa mahdollisia univelkoja kiinni pienillä (ja suurilla) päiväunilla. 
Tervettä ja aurinkoista alkavaa viikkoa jokaiselle💛

tiistai 3. maaliskuuta 2020

13 x helmikuussa ilahdutti

IMG_3708m
1. Ruotsin ensimmäinen kirjallinen koe läpi, kop kop. Ainakin se tuntui olevan sen verran helppo, että ihan vaan kunnon pänttäämiset pari päivää ennen koetta oli riittävä panos. Vielä olisi toinen kirjallinen koe sekä suullinen esitelmä pidettävänä joka voikin olla vähän suurempi kompastuskivi, mutta treenaamalla siitäkin toivottavasti selviää.

2. Valoisat aamut, varsinkin niihin aikoihin kun mä herään. Vitsit tykkään siitä, että meillä alkaa todella harvoin koulu ennen kymmentä. Opetus on usein joko klo 10-12 tai esimerkiksi 13-15, joka tarkoittaakin vähän pidempään nukkumista. Mä silti pyrin siihen, että herään joka aamu viimeistään kasin pintaan ja lähden sitten koululle opiskelemaan oli opetusta tai ei, jotta rytmit pysyy kunnossa. Joka yö tulee silti nukuttua ihan super hyvät unet ja koulullakin kerkeää opiskella hyvin. Saa nähdä onko loppukeväästä tarvetta nipistää noista aamutunneista pari opiskelulle.

3. Sopivan rennot kouluhommat ja sen ansiosta rauhalliset viikonloput. Tähän hieman edellisessä kohdassa viitaten, koulujutut ovat olleet aika kevyitä joulun jälkeen varsinkin verrattuna siihen joulua edeltäneeseen kiireeseen. Tarvetta kunnon puristamiseen ei ole ollut, on riittänyt kun on tehnyt vähän hommia hitaalla tahdilla. Tässä tenttien painaessa päälle ja uusien kurssien alkaessa todennäköisesti kiire hieman kasvaa, mutta antaa kasvaa kun kesälomakin häämöttää jo.

4. Aurinko. Varsinkin viimesimmät päivät helmikuulta oli ihan täydellisiä auringonpaisteen osalta ja kyllä mä niistä nautinkin.

5. Emmagaala ja hotelliviikonloppu Helsingissä rentoutti ihanasti. Vitsit mua vaan harmittaa se, että en todellakaan ole aamusyömäri vaan ruokaa uppoaa enemmänkin iltaisin. Missaan aina kaikki ihanat hotelliaamupalat kun en saa mitään kummoisempaa syötyä. Oon kateellinen niille ihmisille, joiden mielestä aamupala on ihanin ateria päivässä ja voisivat syödä mitä vain.

6. Laskiainen ja laskiaispullat. Mulla on tapana käydä kaverin/kavereiden kanssa syömässä välipalaa pidempinä koulupäivinä koulun kahvilassa. Ihan muutaman kerran jouduin antautumaan laskiaispullan houkutukselle, mutta onko sen parempaa kun laskiaispulla ja kahvi opiskelun välissä? Kahvittelupullien lisäksi kavereiden kanssa jo perinteeksi muodostunut laskiaispullien leipominen ilahdutti ihan erityisen paljon.
IMG_3520m IMG_3595m
7. Tasoittunut rytmi joulun jälkeen niin syönnin, nukkumisen kun liikunnankin kannalta. Vaikka mä rakastankin joulua ihan yli kaiken juhlana, niin silti sen ympärillä olevat pyhäpäivät ja muut välipäivät ovat vähän vaikeita mulle, kun niissä ei ole minkäänlaista rytmiä. Vasta tammikuun puolivälissä alkaa taas saamaan rutiineista kiinni ja se on parasta. 

8. Sain pelastettua yhden mun kasveista, jonka suhteen olin jo luovuttanut. Saa nähdä onko tää hyvä vaihe vaan huono enne tulevasta, mutta mä otan senkin!

9. Kohonnut kunto syksyyn verrattuna. Tai ainakin siltä on tuntunut, lähinnä pohjautuen siihen fiilikseen millä treenit jaksaa vetää loppuun asti suht helposti. Tai sitten mä oon vaan alkanut sietämään sitä inhottavaa oloa vähän paremmin, kukapa tietää. Huomennahan se nähdään kun osallistun meidän harkkaryhmästä vapaaehtoisena kardiorespiratorista suorituskykyä (ilmeisesti terveys-/peruskuntoa) mittaavaan pyörätestiin. On kyllä kiva, että koulun harkkajutut on näin käytännön läheisiä ja oikeasti pääsee testaamaan itseltään vaikka mitä veriryhmästä ja hemoglobiinista EKG:hen.

10. Kandijuhlien brunssi jossa olin kuvaajana / työntekijänä. Vaikka vähän pikaisella aikataululla juhlilla kävinkin, oli juhlat tosi kiva kokemus. Mua on yllättänyt yliopistoelämässä se, että vapaaehtoistoimintaa on ihan älytön määrä. Tietenkin tää on ihan looginen asia, sillä kaikki tapahtumat tottakai järjestetään pitkälti kurssilaisten toimesta, mutta sitä en tullut ajatelleeksi ennen kouluun pääsyä. Vaikka oonkin osallistunut ihan muutamiin tapahtumiin vapaaehtoisena ja kurssin valokuvausvastaavana olo kaverin kanssa on yksi pienimmistä hommista, niin silti tuntuu, että tässä on ihan riittävästi enkä enempään pystyisi. Ihailen kyllä ihmisiä jotka jaksaa hoitaa kurssin asioita monella eri taholla, ilman tällaisia ihmisiä hommat ei millään pyörisi.
IMG_3532m 11. Tumma suklaa lemppariherkkuna. Mitäpä tähän lisäämään.

12. Riisipuuro aamupalana ruokalinjalla jatkaen. Mä tässä juurikin parhaillaan keittelen suunnilleen kymmenettä riisipuurosatsia joulun jälkeen, sitä ennenkin keitin about yhtä suuren määrän aina edellisen loppuessa. Mä oon jopa vähän huolestuttavan koukuttunut aamu- ja iltapuuroon, eli mun on saatava puuro ensimmäisenä ja viimeisenä päivän ateriana. Se, onko se kaura- vai riisipuuro on sitten se ja sama. Vaikka söisin iltaruuan vielä yhdeksän aikaan ja menen kympiltä nukkumaan, on mun pakko tehdä pienen pieni puuro vielä juuri ennen nukkumaanmenoa. Kaurapuuron kanssa menee mansikkakeittoa, riisipuuron kanssa luumukeitto on best. Harmi vaan, että luumukeittovarastot alkaa huolestuttavasti loppumaan lähikaupan valikoimasta näin joulun jälkeen.

13. Sain pelastettua mun valkoiset sukat, jotka oli muuttuneet vaaleanpunaisiksi pesussa. Mä en omista kuin yhden punaisen vaatteen, joten punaista pyykkiä on turhaa odotella pestäväksi erikseen. Luottavaisin mielin "ei se kuitenkaan värjää mitään enää näin monetta kertaa pestäessä" -ajatuksella iskin kaiken sekaisin, jonka jälkeen sainkin huomata, että ihan oikeasti sitä väriä irtoaa vielä useamman pesun jälkeenkin. Sain kuitenkin pelastettua tilanteen liottamalla sukkia valkaisupulverin sekaisessa vedessä, jonka jälkeen sukat oli kuin uudet. Tästä niksipirkkavinkki jokaiselle!

torstai 27. helmikuuta 2020

Ratkaisevat tekijät lääkikseen pääsyssäni

Otsikko nyt on hyvin tiivistetty, mutta postaus tulee pitämään sisällään mun ajatuksia niistä asioista, joita tein eri tavalla verrattuna aiempaan hakukertaan. Mä tosiaan hain kolme kertaa, joista ensimmäinen oli suoraan lukiosta nollapohjalla samatta pisteen pistettä, eli siitä en edes puhu hakukertana ihan selvyyden vuoksi.
IMG_2791m
Aloitetaan nyt siitä kaikista kliseisimmästä, eli laatu ennen määrää. Vaikka näiden kahden hakukerran välillä oli todella suuri ero laadun ja määrän suhteen niin koen silti, että tein ihan oikein myös ensimmäisellä kerralla. Mä ajattelen näin jälkikäteen niin, että se kauhea määrä oli vaan kahlattava läpi. Jos olisin keskittynyt vielä enemmän laatuun ekalla kerralla, olisin ollut paljon hitaampi, mikä taas olisi verottanut itse pääsykoetta. Tottakai pyrin laadukkaaseen opiskeluun myös sillä kerralla, mutta enemmänkin olisi siihen voinut panostaa. Voi olla, että jotkut tehtävät olisi sujuneet kokeessa paremmin, mutta loppujen lopuksi eka haku jäi kiinni myös paljolti itsevarmuuden ja laskurutiinin puutteesta. Näitä kun en kumpaakaan olisi saanut kehitettyä hitaammalla tahdilla. Silti, vaikka olisit hakemassa ekaa kertaa, niin ehdottomasti kannustan laatuun ennen määrää, vaikka tahti onkin pyrittävä pitämään reippaana tottakai.

Vähän jo aihetta sivutessani äsken: luotin itseeni. Tää oli jopa se kaikista suurin tekijä, sillä se eka kerta meni panikoidessa omaa osaamista ja verratessa itseä muihin, joka on myös yksi asia josta pyrin päästämään irti toisena vuonna. Mihinkään muuhun ei voi vaikuttaa kun omaan osaamiseensa, joten miksi stressata muiden tekemisestä. Nämä asiat menee tietysti siihen "helpommin sanottu kuin tehty" -kategoriaan, mutta paremmaksi voi aina tulla. Yleisesti mun ajatusmalli koko toisen hakukerran oli sama: siellä ei kysytä mitään mistä en olisi kuullutkaan. Toisin sanoen, ei pitäisi olla yhtäkään tehtävää jota en osaisi edes aloittaa esim. kaavan kirjoittamisella. Taisi mulla silti jäädä yhden tehtävän alakohta tyhjäksi liiallisen matikan pyörityksen takia, mutta muihin tämä asenne päti hyvin. Se, osaako tehtäviä on sitten eri juttu, mutta lähtökohtainen itsevarma asenne ennen tehtävän aloitusta on super tärkeä.

Vaikka pyrin olemaan itsevarma, olin myös todella kriittinen omaa osaamista kohtaan. Tein jatkuvasti itselleni listoja asioista, joita oli vielä kerrattava ennen pääsykoetta, harkkakoetta, ensi viikkoa jne. Aina kun olin saanut kerrattua asian, viivasin sen yli. Asiat ei koskaan loppuneet, sillä joka harkkakokeen jälkeen lista kasvoi aina monilla uusilla aiheilla.

Edellistä jatkaakseni, keskityin mun heikkouksiin. En karttanut niitä, vaikka se olisikin ollut se kaikista mukavuuden haluisin vaihtoehto. Tää oli kanssa ehdottoman tärkeä asia, vaikkakaan en vaikeita asioita ekalla kerralla sen enempää pakoillutkaan. Tiedostin, että mikään kiva juttu ei tuu ilmaiseksi, vaan jokaisen lukutunnin yritin käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, oli se sitten kuinka inhottava aihe tahansa.
IMG_2820m
Kertasin todella paljon ja käytin siihen paljon aikaa keväällä. Heti, jos tuli vastaan aihe joka ei sujunut niin hyvin mitä olisin halunnut, kertasin sen ja tein tehtäviä. Se, että ei osaa koko koealuetta on ihan ok. Se, että ei osaa edes niitä asioita joita on opiskellut, onkin vähemmän ok. Tää on mun mielestä hyvä ajattelumalli jota itsekin käytin, koska pääsykokeessa kukaan ei tule kysymään laskujen määrää tai käytettyjä tunteja. Kyse on ainoastaan omasta osaamisesta ja tuurilla on tosi suuri merkitys. Jos oot käynyt puolet kaikista aiheista, on tottakai tuurista paljolti kiinni osuuko kysymykset juuri niihin käymiisi aiheisiin. On silti paljon paremmat todennäköisyydet päästä sisään jos olet lukenut nämä puolet asiat todella hyvin, kuin että olisit hutiloiden käynyt hieman laajemman kokonaisuuden, mutta et osaisi syventää tai viedä tehtävää kaavaa pidemmälle. Tottakai on muistettava, että lääkiksen pääsykokeessa eri aihepiirejä pitää osata yhdistellä, mutta karkeasti ajateltuna itse käytin tätä ajattelumallia hyvänä ohjenuorana.

Vaikka kertasin paljon ja pyrin osaamaan kaiken ihan tip top, niin tiedostin myös sen, että kaikkea ei voi osata ja se ei haittaa. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata myöskään pääsykokeessa ja virheille on varaa. Sen tiedostaminen auttoi mua rentoutumaan ja hyväksymään sen, että virheitä sattuu enkä pelännyt niitä.

Tein paljon monivalintatreeniä. Monivalinnat oli mun murheenkryyni, joten niitä harjoittelin paljon aiemmista pääsykokeista. Laitoin kellon soimaan tunnin päähän, yritin välttää suurimmat konnan koukut ja löytää mulle helpoimmat pisteet.

Kun tuli harkkakoe, joka meni penkin alle, en murehtinut sitä paria päivää pidempään. Nopeamminkin olisi asiasta voinut päästä yli, mutta en kertaakaan miettinyt luovuttamista kuten ekalla hakukerralla. Tottakai harkkakokeet on takaisku jos tulos ei ole toivottu, mutta täytyy muistaa, että prosessi on kesken niin kauan kun klo 9 koepaperin saa kääntää. Niin kauan on aikaa tehdä asioita oikein ja laadukkaasti. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, jotta niistä voi oppia. Mä tein  harkkakokeissa todella paljon tyhmiä virheitä, joista opin ihan super paljon ja varmasti siksikin onnistuin oikeassa pääsykokeessa riittävällä tasolla. Itsekriittisyys ja -kuri on tottakai hyväksi, mutta liialliseksi mennessään niistä tulee taakka ja virheitä alkaa pelkäämään. Kun harkkakoe meni huonosti tarkistin väärin menneet kohdat ja tein ne uudestaan sekä merkkasin ne aiheet ylös, joita haluan kerrata. That's it. Ei heikoista harkkakokeista kannata tehdä sen suurempaa numeroa.
IMG_2816m
Rentouduin ja uskalsin lomailla. Mä kävin reilun viikon mittaisella lomalla keväällä, ihan ilman tunnon tuskia. Aluksi meinasin stressata, mutta lomaillessani huomasin, että päähän tupsahteli oudoissa paikoissa sellaisia asioita, joita en aiemmin ollut millään oppinut. Huomasin ihan konkreettisesti sen, että levossa kehittyminen ei päde ainoastaan urheiluun. Mulle parin viikon joululoman lisäksi tämä maaliskuun tienoilla vietetty Espanjan loma teki ihan älyttömän hyvää, kuka tietää olisinko päässyt edes kouluun jos en olisi sitä pientä irtiottoa tehnyt.

Viimeisimpänä, mutta todella tärkeänä; ajattelin elämää myös pääsykokeen jälkeen. Mä olin sopinut kavereiden kanssa treffejä ja paljon kivaa tekemistä heti seuraaville päiville. Oltiin sovittu kaverin kanssa mihin mennään syömään heti pääsykokeen jälkeen ja muutenkin olin miettinyt pääsykoepäivänkin jatkuvan normaalisti. Elämä ei lopu pääsykokeeseen, vaikka siltä saattaakin tuntua. Mulla itselläni stressiä ja koetilanteen painetta helpotti tosi paljon kun ajattelin sen olevan ihan normaali tilanne, johon menen tekemään muutamat tehtävät ja sen jälkeen menen kaverin kanssa lounaalle.

Ihan hirveästi tsemppiä kaikille joilla jokin pääsykoe tai tentti odottaa edessä, luottakaa itseenne ja tehkää parhaanne, sillä pääsee pitkälle😊 Ihanan aurinkoista viikonloppua💛

lauantai 22. helmikuuta 2020

Mistä on mun viikonloppu tehty?

52E29E12-D1D3-4D06-9E07-0FF23F6D7C6B
  • Heräämisestä hyvin nukutun yön jälkeen, kuitenkin sopivan aikaisin ettei tule saamaton olo. Tuo saamaton fiilis on kyllä yks mun pahimmista vihollisista, josta voisin yrittää vähän päästää otetta irti. Mä oikein kammoksun sitä fiilistä kun mitään ei saa aikaiseksi ja on tekemättä mitään, vaikka sehän on just ihan parasta. Eilen koulun jälkeen muhun iski ilmeisesti joku pieni vatsapöpö, joten koko loppupäivä ja -ilta menikin sängyssä makoillessa. Koska iltapäivä piti olla pyhitetty opiskelulle, niin tuo täysi tekemättömyys oli kamalaa, mutta varmasti täysin aiheellista ja tarpeellista. 
  • Hiihtojen katsomisesta telkkarista. Vitsit mä tykkään talvesta ihan vaan tästä syystä. Kesällä yleisurheilukisojen katsominen on tietysti tämän tilalla, mutta talvisin hiihto ja ampumahiihto penkkiurheilijana on lempipuuhaa. Päivällä kun laittaa telkun auki niin voi olla varma, että hiihtoahan sieltä tulee ja aina on suomalaisia mukana! 
  • Opiskeluista, onneksi tänä viikonloppuna erittäin pienissä määrin. Joskus rakastan pyhittää viikonlopun opiskeluille ihan täysin, sillä mä tykkään mennä koululle kun siellä on niin hiljaista ja saa todella hyvin aikaiseksi. Tällä hetkellä juurikaan kouluhommia ei ole rästissä vaan päinvastoin, niin voi hyvillä fiiliksillä ottaa rennosti. Jotta se tuttu saamaton olo ei pääse yllättämään, niin haluan joka päivä käydä kääntökortit läpi ja sen jälkeen ansaitusti unohtaa kouluhommat.
  • Siivoamisesta kuten jokainen lauantai jonka Kuopiossa vietän. Mä en todellakaan jaksa tuhlata ajatustakaan siivoukselle kesken viikon, vaan mieluummin siivoan sitten viikonloppuna kun aikaa on enemmän. 
  • Ruoan laitosta, tottahan toki. Kuten pari postausta sitten mainitsin, mä menen useasti sieltä mistä aita on matalin. Teen erilaisia laatikkoruokia paljon, sillä niitä voi syödä sitten monta päivää. Yleensä viikonloppuna onkin se hetki, kun näitä seuraavan viikon ruokia kokkailen.
  • Lenkistä, yleensä ihan vaan kävellen. Jos oon ollut päivän tekemättä mitään sen kummempaa, niin tykkään lähteä ulkoiluttamaan aivojani edes hetkeksi. En niinkään kuntoilumielessä vaan hapen saannin kannalta ajateltuna. Laitan kuulokkeet korviin ja yritän koko kävelylenkin keskittyä podcastiin, äänikirjaan tai muuhun. 
  • Saunomisesta. Mä oon siitä onnekas, että mun pienessä asunnossa on oma sauna.❤️ Se ei todellakaan ollut vaadelistalla, vaikka toki sillä listalla ei kesän hieman epätoivoisessa asuntojahdissa muuta ollutkaan kuin keittiö, vessa sekä paikka sängylle. Kaikki mitä sain tuli siis positiivisena yllärinä, sauna etunenässä. Mä oonkin mun pienen pientä saunaa tykännyt lämmittää pari kertaa viikossa, ainakin viikonloppuisin. 

Toki tähän viikonloppuun edellisten lisäksi kuuluu shoppailureissua sekä kandijuhlilla työskentelyä, mahdollisesti myös leffassa käyntiä. Ihanaa viikonloppua sulle myös💛

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Smoothien suurkuluttajan suosikit

Mulla on aika tarkka ruokarytmi, tai pakko olla, sillä verensokerin laskiessa muhun iskee nälän mukana kiukku. Mä oon oppinut tosi tarkasti miettimään että moneltako mun on aina saatava ruokaa ja mietin päivän aikatauluja sen mukaan. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, välipala ja iltapala. Koska välipaloja mä syön joka päivä kahdesti, niin oon joutunut paljonkin sumplimaan erilaisia variaatioita leivän ja jugurtin kylkeen. Chiapuuro ja smoothie ovat tän hetken lemppareita, joista jälkimmäisestä nyt mun suosikit. Vaikka smoothiet onkin aika helppoja tehdä heittämällä kaapista löytyvät ainekset sekaisin, niin mä oon silti löytänyt ihan lemppariyhdistelmiä hedelmien ja muiden ainesten välille.
IMG_2416m
Hedelmäsmoothie
1 päärynä
n. 200g. pakastemangoa tai 1 tuore mango
2 passionhedelmää
1 appelsiini
muutama mintunlehti
kaurahiutaleita
(appelsiinimehua tarvittaessa)

IMG_2395m
Vihersmoothie
1 avokado
1 päärynä
n. 20g (tuoretta) pinaattia
1 limen mehu
kauramaitoa

IMG_2408m
Marjasmoothie
n. 100g mangoa tai 1 mango
150g mansikkaa
n. 100g mustikkaa
1 omena
2,5dl kookosmaitoa (1 tetra)

💛Heta

lauantai 15. helmikuuta 2020

14 x havaintoja alkuvuodelta

IMG_8401mm
1. Vaikka täällä Kuopiossa ei lunta olekaan kovin paljoa, niin silti pyörällä ajamisen ilman talvirenkaita voi jättää tammikuulta myöhemmälle. Kokeilin ja selvisin kouluun asti kaatumatta, mutta aikaa kului suurin piirtein saman verran kuin kävellessäkin.

2. En tule viherkasvien kanssa toimeen. Suomen talven pimeys, arvalla heitetyt kastelurytmitykset ja mun kasveihin vahingossa kohdistama väkivalta (tätä tapahtuu ihan liian usein, kumma kun kasvit ei säily) ei ole hyvä yhdistelmä. Ainut kasvi joka pystyy mun kotona kasvamaan on äidiltä saatu "missä tahansa kasvava kasvi", sentään vielä toistaiseksi säilynyt hengissä...

3. Pitkät sukat on todella kätevät. Oli kyseessä sitten villasukat tai tennissukat, niin nilkat ei palellu! Miksi niitä ei voinut ihan oikeasti käyttää jo yläasteaikoina, vaan piti pelätä akillesjänteiden puolesta.

4. Oon edellen yhtä huono häviäjä kuin pikkulapsenakin. Perheen kanssa lautapelailut huonolla tuurilla (ei tietenkään taidoissa vikaa) ja pienellä nälällä höystettynä sai lievän kiukun aikaiseksi. Vaikka kuinka ymmärrän että peli on vain peliä, niin joku verenpaineen vaan saa nousemaan ja näen vain punaista. Onneksi tässäkin voi kehittyä, valitettavasti 20 vuodessa ei kovin paljoa olla tultu eteenpäin.

5. Spinning on ihan super rankka ja hauska laji. Mä oon tän vuoden puolella käynyt ainakin kerran viikossa spinnitunnilla ja joka kerta fiilis on sen jälkeen hyvä. Mä helposti tuskastun muilla ryhmäliikuntatunneilla ja esim. lihaskunnon ähertäminen ei oo lempipuuhaa, mutta spinnissä hiki virtaa helposti ja mukavasti.

6. Aurinko ihan oikeasti on edelleen olemassa ja se jopa lämmittää. Sitä helposti unohtaa miltä auringon lämpö tuntuu iholla, näin keväällä se yllättää joka kerta yhtä paljon.

7. "Ei mainoksia" -tarra ei kata ilmaisjakeluita. Tarran väkerryksen jälkeen ensimmäisen ilmaisjakelulehden saatuani kerkesin kaksi sekuntia ärsyyntyä postinjakajan osaamattomuudesta, kunnes myönsin virheeni. Tälläkin hetkellä vastaanotan ilmaisjakelut kiltisti, sillä uusi tarra edelleen odottaa tekemistään.

8. Sopivasti postiteemaan päästyä: posti voi tulla ihan minä tahansa vuorokauden aikana, nimimerkillä säikähdin kuollakseni postin kolahdusta klo 02.30, kun lasku tipahti postiluukusta.

9. Kasvojen kuorintavoide on pelastus kylmillä keleillä. Oon aikaisempina talvina yrittänyt pelastaa mun kuivan ihon lisäämällä siihen toinen toistaan tujumpia rasvoja, mutta tänä talvena löysin kuorintavoiteet. Tähän ihan puolustukseksi sanottava, että en ole koskaan sen kummemmin voiteita sun muita käyttänyt, eli olen todella mukavuusalueen ulkopuolella kun puhutaan kosmetiikasta ja kauneustuotteista.

10. Kahviin tarkoitettu kauramaito on rasvaisempaa kuin "normaali" kauramaito. Ostin vahingossa kahvikauramaitoa, johon tein ihan normaalisti chiapuuroni. Kyllähän eron huomasi heti ensimmäisellä lusikallisella, mutta olipahan hyvää! Saa nähdä tuleeko tästä chiapuurosta mun uusi vakkariherkku.

11. Matkakohteen valinta on mahdotonta. Näin pitkän syksyn jälkeen talven edelleen painaessa päälle krooninen matkakuume on pahimmillaan ja kaikki matkakohteet näyttää houkuttavilta. Niistä yhden tai vaikka kahdenkin kohteen valitseminen on vaan silti liian vaikeaa. Sadekausi päällä, poutapäiviä liian vähän, liian kuuma, ei kivoja rantoja, liikaa turisteja ja mitä vielä. On tää maapallo vaan liian pieni sopivan kohteen löytämiseksi, vaikka kaikki mitä matkalta haluaisin on rentoutuminen.

12. Laatikkoruuat on pelastus. Vaikka vuotta mennäänkin jo helmikuussa, niin oon päässyt todella helpolla ruoanlaiton suhteen tänä vuonna. Teen jonkin laatikon kun edellinen loppuu ja syön sitä taas viikon verran. Helppoa, halpaa ja nopeaa, mitäs sitä muuta ruoalta haluaisikaan, heh.

13. Ilmajooga ei sovi mulle. Oon jo pitkään halunnut kokeilla erilaisia joogalajeja, joista testiin pääsi ensimmäisenä ilmajooga. Alku sujui ihan hyvin, vaikkakaan pienestä venyttelykuurista ennen tätä ei olisi ollut mitään haittaa. Joogakankaassa makoilu laukaisi kuitenkin jonkun matkapahoinvoinnin tyyppisen, jota selvitellessä loppuilta menikin.

14. Unirytmin kääntäminen ei oo mikään myytti, vaan ihan mahdollinen toteuttaa. Yksin asuessa on se hyvä puoli, että tulee helposti mentyä nukkumaan jo ysiltä jos siltä tuntuu, eikä kukaan luule että oot kipeä tai muuten allapäin. Täytyy kyllä myöntää, että myös valvominen onnistuu vähän helpommin yksin asuessa, mutta tasapaino kaikessa eikös näin.


Ihanaa viikonloppua kaikille❤️

maanantai 3. helmikuuta 2020

0,5/6 lääkistä takana

Täällä taas ja niin ihanaa pitkästä aikaa! Voin rehellisesti sanoa, että postauksen kirjoitus on ollut to do-listalla suunnilleen 4 kuukautta, mutta inspistä ei ole tullut. Blogin kirjoittaminen on parasta mitä tiedän, sillon kun inspaa. Jos joutuu väkisin kirjoittamaan ja pusertamaan niin siitä en nauti ja todennäköisesti se paistaa lävitse tekstistäkin. Mutta nyt!

Koska mulla ei ole sen kummempaa aihetta mistä kirjoittaisin, niin ajattelin vain tulla kertomaan tän hetkisiä kuulumisia. Kuten arvatakin saattaa, kouluarki on ollut kiireistä mutta myös ihan parasta. Vaikka loppusyksy olikin hieman stressaava kahden työn ohessa, on kaikki ollut pääsykoelukujen arvoista. Mulla oli joululomaa edeltävällä viikolla kolme tenttiä, joista tasan yhteen olin kerennyt kunnolla panostaa. Tää kyseinen kurssi oli TULE (tuki- ja liikuntaelimistön kurssi), jonka tentti tuntui menevän ihan alakanttiin omaan osaamiseen nähden. Sen jälkeen laskettiinkin tunteja ensin enkun kokeeseen, jonka jälkeen solun ja kudoksen rakenne ja toiminta -kurssin (SORATO2) tenttiin. Sen viikon jälkeen oli kyllä tyhjä ja kaikkensa antanut olo ja joululoma tuli tarpeeseen. Enkun kurssin tiesin menneen läpi heti tenttipäivänä, SORATO2 ja TULE menivät molemmat läpi nelosen arvoisesti eli voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen! Mulle arvosanat ei merkkaa sen enempää, mutta on tietysti kiva nähdä konkreettisesti se vaiva, kehittyminen ja osaaminen. Tietysti aina sitä ei näe vaikka kuinka yrittäisi ja senkin tuun varmasti vielä kokemaan.

Tammikuussa meillä alkoi uudet kurssit; ruotsi sekä VERHE eli tiivistettynä verenkierron ja hengityselimistön kurssi, joka onkin laajin fuksivuodelta. Tähän asti oon tykännyt VERHEstä tosi paljon ja innolla odotan kaikkia tulevia harkka- ja ryhmätöitä. Tähän mennessä ollaan päästy ottamaan toisiltamme EKG (sydämen sähköistä toimintaa), laskimoverinäytteitä sekä auskultoimaan, eli kuuntelemaan sydäntä. Vaikka mikään näistä ei varmasti ekan kerran jälkeen jääkään pysyvästi hallintaan, niin on silti mahtavaa päästä käytännössä tekemään. Varsinkin auskultaation kanssa saa tehdä kovasti klinikassa töitä, että siihen harjaantuu.
4EEA8D3Am
Vaikka opiskelu on se mistä eniten nautin, on meillä ollut vastapainona ihan huippuja tapahtumia. Pikkujoulut ennen joululomaa, haalarikastajaiset ja -bileet sekä Tahkon reissu parisen viikkoa takaperin ovat viimeisimmät. Tahkolla pääsikin ulkoiluttamaan lumilautaa pitkästä aikaa kun viime kerrasta taitaakin olla aikaa vuosi tai kaksi. Muutenkin oli ihana reissu, hengailtiin kaveriporukalla koko viikonloppu tehden ruokaa, pelaten korttia ja telkkaria katsoen. Ei tarvinnut kauas lähteä, että sai heti reissun tuntua ja pääsi pois normiarjesta!

Kuten jo aiemmin mainitsin, teen töitä koulun ohella. Mitä oon kuullut, tekee myös yllättävän moni muukin. Jo viime vuonna mä päätin, että haen Mafylle opiskeluvalmentajaksi jos pääsen sisään kouluun ja niin tein. Niin vain sain paikan ja syksystä asti oon päässyt seuraamaan hakuprosesseja tosi läheltä. Mä en tietenkään voi sen enempää asiasta puhua, mutta on ihan parasta kuulua Mafyn opiskeluvalmentajien joukkoon ja päästä vaikuttamaan muiden hakuprosesseihin. Mulle itselle oma opo oli ihan korvaamaton apu hakuajalla ja se olikin pääsyy miksi halusin mukaan.

Opoilun lisäksi tein syksyllä päätöksen, että haluan jatkaa Jyväskylässä Subissa töitä edelleen koulun ohessa vaikka asunkin Kuopiossa. Mulla jäi Subiin niin paljon rakkaita kamuja, että päätös oli aika helppo. Varsinkin alkusyksy oli tosi kevyt kun kurssit meni vähän ristiin, niin kerkesin viikonloppusin muutenkin Jyväskylässä käydessäni vuoron pari tehdä. Näin opiskelijana pienetkin tulonlähteet on tosi arvokkaita, sillä menoja löytyy kyllä. Vaikka järkevästi elämällä opintotuilla ja -lainalla selviää varsin hyvin, niin mulle töiden teko ei oo ollut väärä päätös. Mä nautin molemmista töistä tosi paljon ja niitä teen enemmän kuin mielelläni. Koulujuttuja joutuu aikatauluttaa tietysti vähän enemmän ja aika täytyy käyttää hyväksi silloin kun sitä on, mutta en oo kokenut sitä millään tavalla ongelmaksi. Molemmat työt on niin joustavia eikä sen suhteen aiheudu stressiä. Jos mahdollisuuksia on, niin pyrin jatkamaan samaa kaavaa ainakin toiselle vuodelle ennen klinikan alkua kolmosella.

Keväällä meillä on tulossa vielä valinnainen hätäensiavun kurssi, kehitysbiologiaa sekä ruuansulatukseen ja metaboliaan suuntautuva kurssi. Kaikki kurssit tähän mennessä on olleet omalla tavallaan kiinnostavia ja niin uskon vahvasti myös loppuvuoden kursseista. Lukiossa kaksi ruotsin kurssia poisjättäneenä koen, että tää akateeminen ruotsi on se mulle kaikista haastavin fuksivuoden kurssi. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että harmittaa, etten lukenut ruotsia kunnolla jo lukiossa. Kielenä ruotsi on mun mielestä tosi hieno ja haluaisin osata puhua sitä sujuvasti, mutta se ei nyt oo vielä toteutunut syystä tai toisesta.

Opiskelun lisäksi keväällä häämöttää pääsiäisen tienoilla reissu Lontooseen, jota odotan innolla! Vaikka vähän mietityttääkin, että miten kerkeän opiskella tarpeeksi reissua ennen ja jälkeen, niin haluan silti pitää elämässä muutakin kuin opiskelun. Kesällekin on suunnitteilla paria erilaista reissua, vitsit en malta odottaa.

Mulla on tällä viikolla vain kolmena päivänä koulua ja siksi oonkin vasta tänään matkalla Kuopioon. Ensi viikolla lähden reissun päälle Helsinkiin sekä pari työvuoroa odottaa reissun lisäksi. Homman puutetta ei kyllä ole, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille💛